Luettuani Coelhon Zahirin, taidan sitten jättää kirjojen kirjoittelun niille, jotka osaa. Minä tyydyn omaan päiväkirjaan :-D.
Tuntoja 17.01.16. Menee bussimatka kivasti kun kirjoittaa näkemistään,jos sitten saa selvää omista kiemuroistaan, möykkyjen ja kurvien jälkeen ;)!! )
Noh, ajattelin sit kokeilla bussikyytiä, plussana edullinen hinta. Lompsin Amedin raittia neljä päivää ja kattelin kylttejä. Shuttlebus Ubudiin 160 000 IDR, 98km (2-4h), Okay ja sit kyselemään. Yksi mamma sanoi, ettei busseja menisi lainkaan. Ymmärsin myöhemmin, ettei häneltä voisi ostaa lippuja. Majatalon respan poika neuvoi ystävällisesti "next door" ja sieltäpä sitten lippu myytiin 175 000 IDR, n. 15 egee. Huomenna siis klo 11.15 pitäisi olla paikalla. Ilimankos putiikin nimi olikin "Noproblemshop"!
Sit aamupalan jälkeen, joka oli taas pari paahtoleipää, paistettu muna ja tuoreita hedelmiä ja balikahvia, pakkaamaan kampeet. En muuten ikinä reppureissulle ota trollia ja puolta karderoobia mukaan, ainakaan näin kuumaan paikkaan ;/. Noh, kyllä sillä aamupalalla pärjää pitkälle iltapäivään. Matkaevääksi pähkinöitä ja tietysti vettä.
Respan poika, mukava kun oli, kyyti mun trollin "seuraavaan oveen" n. varttia vaille 11.00. Siispä vielä muutamia kortteja ja pelikortit 50 000 IDR (jotka oisin saanut marketista 35 000IDR). No kyllähän tommosen ongelmattoman putiikin jollain pitää pysyä pystyssä. Sitten pihaan ootteleen bussia. Onneksi oli katos, jonka varjossa voi olla. 11.15 meni... eikä yhtään bussin näköistä menny.... 11.30 meni...mikähän täällä on tapana... manjaana? Sitten toiseen suuntaan meni pari sukeltajien bussia... milloinkahan kehtais mennä kysyyn, et onkohan ees bussi tulossa?! No, mut hyvänen aika 11.45 stoppasi bussi no: P52. Hohhoijaa, kiitos Mikael.... Täällä on noita kotipyhitys paikkoja joka oven edessä ja sivulla ja kotipatsaan päällä. Jopa vuokrattavien mopojen satuloilla. Et henget ois armeliaita ja mopot toimisi. Hinduja 85-90% balilaisista. Bussissa oli ennestään vain yksi matkustaja. Myöhemmin selvisi hänen matkaavan lentokentälle. Ja bussi oli ilmastoitu!!! Amlapuran suuntaan kuljettiin. Seuraava stoppi Tirtangassa, ei uusia matkustajia. Tie kiertelee vuoren rinteillä ja välillä lähellä meren rantaa. Tulivuori Angun on toimiva. Tirskahtanut edellisen kerran 1963, jolloin kuoli n. 1900 henkeä ja paljon kyliä ja asumuksia tuhoutui. Kauppapuodit tien varsilla auki ja raksahommia tekivät hikihatussa(totaalisesti!). Verkkaisern tahtiin, mikä tietysti on ymmärrettävää +32 asteen helteessä.
Tää liikenne on kyllä uskomatonta. Useimmat tiet tosi kapeita, ajetaan keskiviivan päällä ja tsiljoona moposkootteria suihkii milloin miltäkin puolen ohi 15 sentin päästä. Paikalliset ei kävele kun mopollakin pääsee. Kai ne ihmettelee, kun meikäläiset tallaa tien viertä rannan ja hotellin väliä 20 min mennen tullen. Kyytiä tarjoovat joka välissä, maksusta tietty!
Kaikkea on saatavissa apteekista alkoon ja aurinkorasvaan. Tuontitotteet tietty kalliimmasta päästä. Paikallisia ei sit osaa ostaa, kun tuo bali ei oikein taitu vielä. Englantia osaavat aika hyvin. Lapsetkin huutelee koko ajan "hauarjuu" "veerarjuufrom" "votsarjoorneim"?
Amlapura takana klo 12.35. Oisko ollut 30 kilsaa ja aikaa meni noin tunti. Liikennettä rutosti ja puikkelehtivien mopojen seassa hitaasti jurruttavien kuormurien ohittaminen toivotonta "käärmetiellä" vaikka kuinka olisi vilkut päällä ja töötännyt monta kertaa. Ei sen puoleen, täällä tarvii vaan huolehtia edessä olevista ja vasemmalta tulevista. Takaa kiilailevat maksaa sit viulut.
Vaikka on sadekausi, niin on satanut tosi niukasti. Vain vuorilla ja pohjoisrannalla on voinut istuttaa uuden riisisadon. Etelässä joen uomat melkein tyhjillään. Puutarhojaan koittavat pitää vehreinä letkulla kastelemalla.... Siinä ois ollut iso kasa kookospähkinän kuoria askarreltaviksi. Hankala olisi kuskata kotosuomeen.... Kypärät päässä ajelee maaseudulla ehkä 30-40%. Kaupungeissa näyttäis ollevan ehkä 80%.
Jaaha, kymmenen minuutin pysähdys... todellisuudessa 30min. Kyllä on tien varret täynnään kylttejä ja mainnoksia. On tosi vaikeeta koittaa havaita tien viittoja. Kylien jälkeen kyllä on mahtavia portteja, joissa kiitetään käynnistä ja toivotetaan hyvää matkaa. Maaseudulla harjataan omaa pikku kadun pätkää ahkerasti ja pestään joka ilta. Muuten paikat näyttää aika roskaisilta. Jätepussukoita näyttää olevan röykkiöinä siellä täällä, varsinkin kuivahtaneissa joen uomissa. Milloin ja kuka vienee pois ja mihin??! Jotkut näyttävät polttavan roskiaan. Paljon olisi kierrätysbisnestä. Rannoilla kuitenkin yllättävän siistiä. Vieneekö meri sitten mennessään? Siihen suureen muovillauttaan? Missähän muuten lokit on, ei ainakaan täällä ole näkynyt yhden ainutta. Pääskysiä, varpusia, puluja ja muita visertäjiä kyllä on, kukkojen ja kanojen lisäksi. Amedissa oli myös huomattavasti enemmän perhosia kuin muualla. Ne lepattavat niin sukkelaan, että on tosi vaikea kuvata.
Alkoikin sitten nelukaistainen tie. Jokohan kuski saa vauhtia. Tähän asti madeltu 20-40km tuntivauhtia. Jahas, ei kun onkin bussin vaihto lennossa -> bussiin no P57. Sitä se kuskin kälätys radiopuhelimeen siis tiesi. Edellinen bussi taisi kurvata Kutaan/lentokentän suuntaan. Meidän matka jatkuu Ubudiin. Tässäkin bussissa ennestään vain pari matkustajaa. Mahtuisi yhdeksän muuta mukaan. Vaihto klo 13.50 ja sisämaahan päin. Oiskohan paikka ollut Lebih. Nyt kyllä sitten käännyttiin kuuluisalle lehmien kinttupolulle. Mut ohjattiin ihan takapenkille. Möykkyö möykyn perään, viskoo kivasti. Onneksi en ole yleensä huonovointinen bussissa. Ja tässäkin ON ilmastointi.
Kovasti olen yllättynyt muutamista mun suomikavereista. Täällä ne vaan pyörittää bisnestä, eivätkä ole pihauksen pihauksella vihjanneet!!! Aiemmin bongasin Eka-restaurantin ja äsken ohitettiin Kalsin piha... Kun voisikin paremmin kuvata bussin ikkunasta. Ohitettiin just kyltti: Emergansy/Dunlop oikein punaisen ristin metkin ristin kanssa. Autosairaala siis!!!????
Nyt näyttää tie kulkevan yhä ylöspäin. Toivotaan et dieselissä riittää kisut. Huono homma olisi flipflopeissa pukkaamaan bussia kolmen hengen voimin. Oho, ohitettiin autokauppa. Taidetaan siis tulla "rintamaille", isompia ja komeampia talojakin täällä päin. Oltaisiinkohan jo Gianyarissa? Sitten ei ehkä olisi kuin tunti jäljellä, nyt 14.15. Maaseutukierros alkaisi olemaan takana päin. Liikennevaloja tiuhaan ja suojatiemerkitkin uudempia. Maalla vanhoissa ihminen näyttää lähinnä gorillalta ;). Täällä näyttäisi olevan isompia puisia "sulojakin" siis roskalaatikoita. Vaikkakin lähinnä täynnä puun lehtiä ja oksia. Ja huppista heijaa. Yht äkkiä 12 hengen bussi tunkee porttikongiin peilit betoniseiniä hipoen. Kääntää vielä parkkiin ja huutaa, et perillä ollaan Ubudissa. Klo 14.50. Reppi ja kassi olkapäälle ja trollia kiskoen alan tutkia majapaikan osoitelappua. Taisi olla sen verran h-moilasena, että kuski kysyi mihin olin menossa. Näytin osoitetta ja hän sanoi, ettei Secret Garden ole kaukana. Tuosta vaan kadulle Jalal Hanomanille ja sitten oikealle pari-kolmesataa metriä. Puolen kymmentä kertaa kyselin, kun siinä +32 asteen helteessä matka tuntui ainakin viideltä kilometriltä. Sitten jo jouduin palaamaan takaisin päinkin, kun en tajunnut Anila Lanen olevan parin metrin levyinen kujanen. Sata metriä pikku kujaa ja kas, Salainen puutarhani oli löytynyt. JEIIIII!!! Ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin salainen, kun jopa minä löysin sen. Respan tyttöjen avustuksella saatiin trollikin huoneeseen. Ja jeeeees, suihkuun!!!!!
